Tiedote: #MinäMyösSynnyttäjänä puhuu synnytysväkivallasta sen oikealla nimellä

Tiedote: #MinäMyösSynnyttäjänä puhuu synnytysväkivallasta sen oikealla nimellä

Tiedote 9.5.2019

Toukokuun alussa käyntiin polkaistu Minä myös synnyttäjänä -kampanja on kerännyt jo noin 150 synnyttäjän kokemuksen fyysisestä tai henkisestä väkivallasta sekä eri tasoisista loukkauksista. Kampanjan suosio kertoo siitä, että aiheesta täytyy puhua ja että väkivallan on loputtava. On synnyttäjien vuoro sanoa #metoo.

– Jokaisella ihmisellä on oikeus määrätä itse kehostaan – synnytys ei ole poikkeus. Jokaisella synnyttäjällä on oikeus synnyttää ilman fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa. Jokaisella äitiyshuollon asiakkaalla on oikeus hoitoon, jossa hänen lakisääteistä itsemääräämisoikeuttaan kunnioitetaan, sanoo kampanjan koordinaattori Annamaria Mitchell.

Kampanjan tekijät korostavat, että vaikka synnytysväkivallan kulttuurin alle mahtuu vähättelyä ja piittaamattomuutta, synnytysväkivallan ytimessä on raju fyysinen ja psyykkinen väkivalta: välilihan leikkaukset, joista synnyttäjä saa tietää vasta osastolla, repeämien ompelu ilman toimivaa puudutusta synnyttäjän tehdessä fyysistä vastarintaa, ilman lupaa tai pakottamalla tehdyt rajut sisätutkimukset, kalvojen puhkaisu tai muu ilman lupaa tehty toimenpide. Henkistä väkivaltaa ovat esimerkiksi kärsivän synnyttäjän jättäminen yksin ilman tukea tai kivunlievitystä, uhkailu, painostaminen ja synnyttäjän lyttääminen.

– Tällaiset teot ovat yksiselitteisesti väkivaltaa, eikä niitä voi perustella mitenkään. Kyse ei ole synnyttäjän parhaasta tai vauvan pelastamisesta vaan seksuaalisuuden alueella tapahtuvasta väkivallasta, kampanjan toinen koordinaattori Katri Immonen toteaa.

Kuten #metoosta olemme oppineet, väkivalta ei määrity tekijästä käsin, kampanjatiimi muistuttaa. Myöskään hätätilanteet eivät sitä selitä.

– Äitien tarinoiden perusteella väkivaltaa todennäköisemmin tapahtuu enemmän tilanteissa, joissa on aikaa keskusteluun. Hätätilanteissa synnyttäjät kyllä ymmärtävät, ettei ole korulauseiden aika. Hätätilanteissakin on tärkeää, että synnyttäjä ymmärtää mitä tapahtuu ja miksi – ja se on yleensä mahdollista kertoa, vaikka olisi kuinka hätä, kommentoi kampanjaa tukeva kätilö Anu Lampinen.

Sairaalaan rutiinit eivät oikeuta väkivaltaa tai sitä, ettei synnyttäjän suostumusta varmisteta. Synnyttäjällä on perustuslain takaama oikeus määrätä itse kehostaan ja potilaslain mukaan hoito on toteutettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

– Fysiologisen alatiesynnytyksen kulkuun kuuluu väistämättä vain ja ainoastaan vauva vaginassa. Jos sinne jotain muuta halutaan laittaa, siihen on aina kysytttävä synnyttäjän lupa, sanoo Immonen.

Synnytysväkivalta (obstetric violence) on naisiin kohdistuvan institutionaalisen väkivallan muoto, jota esiintyy ympäri maailmaa. Synnytys on osa synnyttäjän seksuaalisuutta, ja synnytysväkivallan kokemus ja seuraukset ovat hyvin samankaltaisia kuin muun seksuaalisen väkivallan.

– Vaadimme, että suomalaiset synnytyssairaalat irtisanoutuvat väkivallasta ja esittävät konkreettisia keinoja sen ehkäisyyn. Aivan liian monta äitiä on rikottu ja liian moni lapsi ja perhe on kärsinyt väkivallan seurauksena, Mitchell päättää.


Sisältövaroitus: synnytysväkivalta, raiskaus.

Otteita synnyttäjien kokemuksista:

”Myöhemmin kaksi hoitajaa heitti minut väkisin sänkyyn niin, että lonkastani ja reidestäni ’paloi iho’ kun sen hankautuessa johonkin. Minua pidettiin käsistä kiinni naama hautautuneena tyynyyn jonkun työntässä kätensä voimakkaasti sisääni. Miinulle huudettiin, että ’pysy paikoillasi!’. Tämä asento ja nämä tapahtumat saivat minut itkemään hysteerisenä, koska minut oli nuorena raiskattu samassa asennossa.”
SATK – lähivuosina

”Sain kuulla vasta lapsen synnyttyä, että minulle oli tehty episiotomia. Synnytyksen aikana kätilö kertoi laittavansa puudutetta, mutta ei kertonut leikkaavansa välilihaa…Asian takia synnytyksestä jäi todella paha olo. Synnytyksen jälkeen ensimmäiseen viikkoon en saanut nukuttua lähes ollenkaan, koska heti sulkiessani silmäni näin hyvin eläviä painajaisia synnytyksestä. Minusta tuntui, että episiotomian myötä minut raiskattiin lääketieteellisesti ja henkilökunta käytti hyväkseen asemaansa ja teki päätöksiä puolestani.”
Keski-Suomen keskussairaala 2018

”Ensimmäisessä synnytyksessä jäin yksin huutamaan huoneeseen paniikissa (synnytys käynnistettiin illalla, mies patistettiin kotiin koska tuskin yöllä mitään tapahtuu). Muistan itkeneeni hysteerisesti lattialla pelosta ja kivusta, välillä joku kävi katsomassa ja toi TENS-laitteen, koska kuulosti että olen sen verran kivuissani. Vauvalle laitettiin skalppi kertomatta, mikä se on ja miksi se laitettiin (tämä tehtiin samalla kun kalvot puhkaistiin sovitusti ja kun lapsi syntyi ihmettelin haavaa vauvan päässä). Mulle tehtiin epitosomia kertomatta siitä, kysyessäni että repesinkö vastattiin, että täytyy tikata kun leikattiin, että vauva mahtui ulos.”
Jorvi 2016

”Yritän nousta ja liikkua, maaten ei ole hyvä. Kätilö kieltää ilman syytä, kai HÄNEN mielestään maaten on oikein hyvä. ”
TYKS 2016

—-

Minä myös synnyttäjänä -kampanjan taustalla on joukko synnytyskysymyksistä kiinnostuneita ihmisiä: synnyttäjiä, kätilöitä, doulia sekä synnyttäjien puolisoita, jotka ovat saaneet tarpeekseen synnytysväkivallasta ja sitä ruokkivasta synnytysväkivallan kulttuurista.

Lisätietoja:
Katri Immonen
Puh. 044 923 1734
minamyossynnyttajana@gmail.com

Etusivu

Lisää kokemuksia: https://minamyossynnyttajana.fi/kokemukset/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *