Oikeus ihmisarvoa kunnioittavaan hoitoon – ihan jokaiselle

Oikeus ihmisarvoa kunnioittavaan hoitoon – ihan jokaiselle

Kuukausi sitten kävin seksuaalikasvattamassa lähes tuhat lasta ja nuorta kahdella vantaalaisella koululla. Aiheeksi oli valikoitunut seksuaalioikeudet, erityisesti kehollinen itsemääräämisoikeus ja omien ja toisten rajojen kunnioittaminen.

Missä kohdassa kehoa eri tunteet tuntuvat, mikä tuntuu kivalta kosketukselta, mistä voi päätellä että toinen ei tykkää siitä mitä teet, vaikka hän ei suoraan sanoisi ei. Muun muassa näistä asioista herättelin oppilaita ykkösistä kaseihin. Vaikeneminen EI ole myöntymisen merkki enää vuonna 2019, eikä se toki ole ollut sitä aiemminkaan. Muistutin, kuinka puuttuva kyllä on yhtä pätevä ei kuin ei, ja kaiken kosketuksen tulee perustua molemminpuoliseen suostumukseen.

Myös erilaisissa terveystarkastuksissa tehtävissä tutkimuksissa tapahtuvan kosketuksen. Pienillä lapsilla on tilanteita, joissa voi olla tärkeä antaa toisen aikuisen koskettaa, kuten esimerkiksi pesutilanteet. Terveystarkastuksessakin voi olla hyvä antaa lääkärin kuunnella keuhkoja tai tarkistaa ovatko kivekset siellä missä pitääkin – mutta asiakasta, myös lasta, on aina informoitava siitä, mitä tehdään ja kysyttävä, voiko kyseisen tutkimuksen tehdä.

Toistin yleisölleni vielä kerran: ”On monia tilanteita, joissa on oman edun mukaista antaa terveydenhuollon henkilön koskettaa tutkimisen nimissä, mutta sulle pitäisi aina, AINA, kertoa mitä ollaan tekemässä ja kysyä lupa, että sen asian saa tehdä. Ja sulla on myös oikeus kieltäytyä ja kysyä lisää, jos se asia ei juuri sillä hetkellä tunnu hyvältä tai joku muu vaihtoehto sopisi sulle paremmin.”

Meidän kulttuurimme kasvattaa auktoriteeteille uskollisia kansalaisia, jotka vikisevät, kun asiantuntijat vievät, ja lääkäriä pidetään Jumalasta seuraavana. Jokainen yksilö on kuitenkin oman itsensä ja kehonsa paras asiantuntija, ja tätä asiantuntijuutta ja yksilön toimijuutta hänen omaan hyvinvointiinsa liittyvissä asioissa tulisi vahvistaa jo pienestä pitäen.

Kun yhteiskunnassamme kilteiksi opetetut tytöt menevät synnyttämään otettuaan tunnollisesti selvää omista oikeuksistaan ja valmistauduttuaan hyvin, löytää moni itsensä silti tilanteesta, jossa häntä suostutellaan, painostetaan ja uhkaillaan niin, että kaikki ennalta mietityt toiveet ja päätökset tarttuvat yhtäkkiä kurkkuun, ja synnyttäjä toimii sen mukaan, mitä se meille opetettu ”oikea” asiantuntija sanoo, pyytää ja käskee. Vielä heikoimmilla kantimilla ovat ne, jotka eivät ole valmistautuneet mitenkään eivätkä hankkineet tietoa omista oikeuksistaan – heitä systeemin on kaikista helpoin kyykyttää.

Se ei koskaan, koskaan, ole synnyttäjän syytä. ”Mitäs et pitänyt puoliasi?” on samanlaista uhrin sheimaamista ja kokemuksen vähättelyä kuin sanoa raiskatulle ”Mitäs olit kännissä, miksi pukeuduit noin, mitäs lähdit sen mukaan?”. Mikään valmistautuminen, etukäteen mietityt periaatteet ja paperille kirjatut toiveet eivät sataprosenttisesti suojaa synnyttäjää hänen oikeuksiaan ja seksuaalisuuttaan loukkaavilta asenteilta, sanoilta ja teoilta, jos henkilökunnan puolella ei ole resursseja, valmiutta, halua ja kykyä kohdata kutakin asiakasta yksilönä, ystävällisesti, kunnioittaen ja ajan kanssa.

Ja mistä nämä henkilökunnan resurssit, valmiudet, halut ja kyvyt sitten riippuvat? Kuka tai mikä mahdollistaa vallan väärinkäytön systeemissämme? Terveydenhuollon ammattilaisissakin on yksilöitä, jotka toimisivat tietoisesti tökerösti ja loukkaavasti vaikka heillä olisi minkälaiset resurssit ja koulutukset tahansa, mutta haluan vilpittömästi uskoa, että moni toimisi toisin, jos systeemimme tukisi kiireetöntä ja kunnioittavaa kohtaamista sekä hoidon jatkuvuutta äitiyshuollossa. Siksi käännän katseeni poliittisiin päättäjiin. Mitä paikallisella tasolla ja sairaanhoitopiireissä voitaisiin tehdä vallan väärinkäyttöä ruokkivan sosiaali- ja terveysalalla vallitsevan hierarkian purkamiseksi? Minkälaisia aloitteita ja päätöksiä uusi eduskuntamme aikoo juuri alkaneella kaudellaan tehdä, jotta jokainen synnyttäjä voisi lähteä synnyttämään hyvillä mielin ilman pelkoa hänet jyräävästä koneistosta?

On aivan älytöntä resurssien tuhlausta, jos synnyttäjän tulee hakeutua pelkopolille vain saadakseen tietoihinsa merkinnän siitä, että häntä tulee käsitellä silkkihansikkain. Senhän tulisi olla lähtökohta ihan jokaisen synnyttäjän kohdalla, kiireetön ja arvokas kohtaaminen ja kohtelu. Systeemissä on jotain pahasti vialla, jos monilla synnytyspelon alkujuuri on se, miten huonosti voi tulla kohdelluksi yhtenä elämän merkityksellisimmistä hetkistä. Ja kuinka sen yhden hetken tapahtumat ja kokemukset vaikuttavat vuosiksi eteenpäin synnyttäjän ja koko perheen hyvinvointiin – kiintymyssuhteeseen, seksuaalisuuteen ja mielenterveyteen.

Doulana ja seksuaalikasvattajana toivoisin näkeväni seuraavia muutoksia, joilla voitaisiin ehkäistä ja estää äitiyshuollossa tapahtuvaa synnyttäjän itsemääräämisoikeutta loukkaavaa ja seksuaalisuuteen kajoavaa niin henkisesti, psyykkisesti kuin fyysisesti vahingoittavaa toimintaa:

1. Seksuaalikasvatusta varhaiskasvatuksesta eteenpäin
2. Laadukas synnytysvalmennus kaikille
3. Mahdollisuus hoidon jatkuvuuteen, eli oma tuttu kätilötiimi niin raskausaikana, synnytyksessä kuin sen jälkeenkin
4. Lisäresursseja äitiyshuollon kaikille toimijoille, jotta ketään ei tarvitsisi kiireen takia kohdella törkeästi ja pahoinpidellen

Oikeus ihmisarvoa tunnustavaan ja kunnioittavaan kohteluun ja hoitoon on ihan meillä jokaisella. Tässä kampanjassa jokaisen on mahdollista käyttää ääntään – jakamalla oman tarinansa tai validoimalla muiden kokemuksia. Tehdään yhdessä nämä kokemukset näkyviksi ja vaaditaan oikeuksia niidenkin puolesta, jotka on lannistettu hiljaisiksi ja joiden omat voimat kuluvat selviytymiseen. Tämän ilmiön todesta ottaminen ja siitä puhuminen on väkivaltaa kokeneille merkki siitä, että heidät ja heidän kokemuksensa kuullaan ja nähdään.

Anna-Riitta Kässi
doula ja seksuaalikasvattaja

Anna-Riitta on Minä myös synnyttäjänä -kampanjan tukija

One Response so far.

  1. Huh. Tässä osui ja upposi moni asia. Itse olin juuri tuo asioista selvän ottanut synnyttäjä.

    Äitiyspolilla oli monta kurjaa kohtaamista jotka vaikeuttivat vauvan ja minun yhteyden hakemista jo odotusaikana.
    Olin ottanut paljon selvää asioista ja päättänyt että minun yli ei synnytyksessä jyrätä. Mutta ei, en saanut tahtoani sanottua ja toivettani ei haluttu kuunnella. Sitä on äärettömän hankala tunnustaa itselle koska pidän itseäni melko kovana tyyppinä joka aika usein saan sanottua mitä haluan.
    Tuloksena oli trauma. Ei synnytystä kohtaan, vaan henkilökuntaa kohtaan. Väärin tehty ja painostamalla luvan saanut peräruiske oli yhtä paha kuin raiskaus. Väkisin peräpukamien läpi runttaamalla. ”Ai sulla oli vähän peräpukamia” oli kommentti kun ulisin kivusta mieheni ollessa samassa huoneessa todistamassa tätä häpeääni. Kätilön kädet tämän jälkeen polttivat minua vaikka olisi koskenut vain olkapäähän. Läsnäolo ahdisti. Ponnistusvaiheessa en luottanut, kosketus poltti kuin poltinrauta. Vasta imetysohjauksessa osasin ja uskalsin sanoa näpit irti. Tai noh, läpsäisin käden pois ja sanoin tiukasti ”nyt on liikaa käsiä! ”

    Trauma vaikutti vuoden seksiin mieheni kanssa. Aina se kätilö häälyi sängyn jalkopäässä seksin aikana.

    Itkin usein öitä vauva rinnalla, kun tunsin olevani kaukana vauvasta. yhteyttä oli vaikea saada. Sinnikkäästi olin ihokontaktissa ja ihastelin vauvaa. Sieltä se pikkuhiljaa yhteys syntyi. Mutta kauan se kesti. Esikoiseen minulla oli yhteys jo raskausaikana. Syliini laskettiin tuttu vauva. Kuopus taas oli aivan ventovieras ja olin ahdistunut, vaikka ulospäin näytin elämäni kunnossa olevalta onnelliselta äidiltä. Hymyilin ja vitsailin, olin muka onnellinen vaikka päässäni soi ”mitä vittua just tapahtu ja kuka tää vauva on”.

    Sain suuni kuitenkin auki ja annoin täysilaidallisen palautetta sypekätilölle, kun hän soitteli muutamien viikkojen kuluttua synnytyksestä. Se ei traumaa mitenkään parantanut, mutta paransi sen että tunsin itseni tossun alla olevaksi saamattomaksi nysväkkeeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *