Hyvää hoitoa synnyttäjän, ei sairaalan lähtökohdista

Hyvää hoitoa synnyttäjän, ei sairaalan lähtökohdista

Suomalaisessa synnytyskulttuurissa oletetaan, että terve vauva riittää. Synnyttäjän kokemusten merkityksellisyyden huomiotta jättäminen johtaa liian usein traumaattisiin muistoihin positiivisten, voimaannuttavien muistojen sijasta, kirjoittaa kampanjaa tukeva kätilö Outi Helasterä, jonka opinnäytetyöhön hyvästä synnytyskokemuksesta ja sen yhteydestä interventioihin ja muihin tekijöihin (Karppanen, Outi – Kesäläinen, Susanna, 2011) pohjalta teksti on kirjoitettu.

Synnytyksessä, kuten kaikissa terveydenhuollon palveluissa, on aina jonkinlainen valta-asetelma asiakkaan ja terveydenhuollon asiantuntijoiden välillä. On me asiantuntijat (lääkärit, kätilöt, sairaanhoitajat) ja potilas/asiakas. Kätilöiden käyttämän vallan muotoja ovat tiedon antaminen, päätöksenteko ja vuorovaikutus.

Sairaalan hoitokäytänteiden ei pitäisi sanella synnytyksen kulkua vaan potilaalla on oikeus yksilölliseen hoitoon ja omiin päätöksiin. Päätöksenteko on mahdollista tiedon perusteella (informed choice). Siksi jokaisella äitiyshuollon asiakkaalla on oikeus oikeaan, tutkittuun tietoon ja valintoihin niin valmistautuessaan synnytykseen, synnytyksen aikana kuin sen jälkeenkin. Asiakkaalla on oikeus myös muuttaa päätöksiään.

Hoitoon tarvitaan synnyttäjän suostumus. Synnyttäjä voi kieltäytyä hoidosta, jolloin häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Kaikista lääketieteellisistäkin interventioista on hoitotyön ammattihenkilöiden asiaankuuluvaa neuvotella synnyttäjän kanssa. Synnyttäjän kyky tai oikeus päätöksentekoon eivät ole synnytyksen aikana kadonneet mihinkään. Potilaslaki eli Laki potilaan asemasta ja oikeuksista määrittelee myös raskaana olevan ja synnyttäjän asemaa.

Synnytyskokemukseen yhteydessä olevat tekijät liittyvät synnyttäjän taustoihin, kätilön ominaisuuksiin, kätilötyön keinoihin, synnyttäjän hallinnantunteen vahvistamiseen, hyvään synnytyksen hoitoon ja ympäristöön. Kulmakiviä kokemuksen mahdollistamisessa ovat synnyttäjän saama sosiaalinen ja konkreettinen tuki, hallinnantunteen vahvistaminen, tiedonsaanti, jaettu päätöksenteko ja toimenpiteiden suorittaminen vain lääketieteellisin perustein. Myönteinen synnytyskokemus on voimavara, joka kantaa pitkälle naisen elämässä ja vaikuttaa edistävästi naisen ja perheen hyvinvointiin.

Kampanjan aikana kuullut synnyttäjien kertomukset eri asteisista synnytysväkivallan tapahtumista ja kohtelusta ovat totta. Synnytyskulttuurissamme nämä väkivallan, alentavan kohtelun, informaation kertomatta jättäminen ja luvan kysymättömyyden käyttäytymismallit ovat totta. Yksikin tällainen kokemus on liikaa. Synnyttäjän kunnioittaminen ja kuunteleminen ovat hyvän synnytyksenhoidon ja myös hyvän syntymän lähtökohtia.

Opinnäytetyömme myötä vahvistui, että pienillä asioilla on suuri merkitys. Kätilön yksittäiset sanat, teot ja tekemättä jättämiset jäävät synnyttäjän muistiin ja saattavat vaikuttaa olennaisesti synnytyskokemukseen ja tulevaan äitiyteen, sillä jokainen meistä tietää, että synnytys on äärimmäisen herkkä ja intiimi tapahtuma. Kätilön näkökulmasta pienillä rutiinitoimenpiteillä tai huomiotta jättämisellä saattaa olla pysyviä seurauksia synnyttäjän kokemukseen.

Synnytykseen liittyviä interventioita ovat paitsi konkreettiset kajoavat toimenpiteet myös tiedon antaminen, tuki, jaettu päätöksenteko, hallinnantunteen vahvistaminen, ympäristö ja synnyttäjän asiallinen ja yksilöllinen kohtelu. Ne opetetaan jokaiselle kätilölle jo koulutuksen aikana ja ne mainitaan myös WHO:n suosituksissa sekä ETENE:n kannanotossa (Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE).  Yksittäisten interventioiden käytön tarpeellisuuden arvioinnissa näyttää olevan parantamisen varaa. Kätilötyön kehittäminen ei kuitenkaan ole yksittäisen kätilön vastuulla vaan lähtee johtotasolta. Yksittäinen kätilö tekee työtään persoonallaan, ammattitaidoillaan sekä eettisesti kestävällä osaamisellaan. Kätilön perinteinen tehtävä synnyttäjän rinnallakulkijana on yhä tärkeää.

Hyvään synnytyskokemukseen liittyy hoitohenkilökunnalta saatu informaatio, jonka avulla synnyttäjä pystyy arvioimaan muista lähteistä saamaansa tietoa. Synnyttäjät pitivät tiedon saamista tärkeänä synnytyksen kaikissa vaiheissa. Synnyttäjän oman asiantuntijuuden syrjäyttäminen ja henkilökohtaisiin asioihin puuttuminen koetaan kielteisenä, jopa synnyttäjän esineellistämisenä. Medikalisaation ilmenemistä on kuvattu synnytyksissä usein siten, että synnyttäjä on hoidon objekti ja asiantuntijalla on valta-asema. Asiantuntijan valta voi esiintyä muun muassa synnyttäjän oman käsityksen vähättelynä, synnyttäjän moittimisena, kätilön tylynä asennoitumisena tai asiatuntijoiden välisinä ristiriitoina.

Objektiksi joutuminen synnytyksessä on nöyryyttävä kokemus. Intiimin alueen paljastaminen on arkaluonteista ja hienotunteisuus on merkittävä tekijä synnyttäjän ruumiillisen eheyden kannalta. Synnytyksessä hienotunteisuus korostuu enemmän, kun siihen liittyy kipua, huolta, pelkoa ja riippuvuutta henkilökunnasta. Objektina olemiseen liittyy myös kokemukset ylimääräisistä ihmisistä synnytyksessä. Makuuasennossa synnytettäessä synnyttäjä ei ole pääosassa vaan pääosassa on asiantuntija, jolla on esteetön työasento.

Synnytys ei ole valtapeliä. Synnytys on vuorovaikutustapahtuma eli yhteistyötä tai sen epäonnistumista synnytykseen osallistuvien välillä. Ensimmäinen synnytyskokemus on hallinnan kannalta keskeinen ja asiantuntijoiden mahdollisuus vahvistaa synnyttäjän hallinnan kokemusta ja aktiivista osallistumista on ainutkertainen. Kätilö – yhtä lailla myös synnytyslääkäri tai muu ammattihenkilö – toimii epäeettisesti suodattaessaan ja muokatessaan synnyttäjän toiveita ja näkemyksiä sairaalan hoitokäytänteisiin sopiviksi. Kätilöiden tapa käyttää tiettyjä asentoja on seurausta sairaalaan ja työyhteisöön liittyvistä tekijöistä. Synnyttäjän huolia, toiveita tai suunnitelmia synnytyksen suhteen sivuutetaan helposti vetoamalla synnyttäjän haluun synnyttää terve lapsi. Monet hyvän synnytyskokemukseen yhteydessä olevat tekijät ovat hyväksi myös syntyvälle lapselle.

Synnyttäjän omia resursseja ja voimavaroja tulisi hyödyntää kehittyneestä synnytysteknologiasta huolimatta. Synnyttäjät haluavat vaihtoehtoja ja päätöksenteko-oikeuden synnytyksessä. Synnyttäjän stressiä saattaa lisätä neuvottelupaineet, sillä herkästi tietoa ja neuvottelua toivova synnyttäjä leimataan hoitohenkilökunnan taholta vaativaksi. Myös kuulluksi tuleminen on synnyttäjälle merkityksellistä (kuten kaikille terveydenhuollon palveluiden asiakkaille).

Synnytyksenaikaiseen hallinnantunteeseen käsitetään kuuluvaksi, että synnyttäjä saa riittävästi tietoa tilanteestaan, hänelle selitetään tehtävät toimenpiteet ja synnyttäjä osallistuu päätöksentekoon hoitoaan koskevissa kysymyksissä. Myös mahdollisuus valita mukavin asento synnytyksen aikana lisää synnyttäjän kokemusta hallinnan tunteesta.

Hoitohenkilökunta voi estää synnyttäjän hallinnan toteutumista esimerkiksi pitämällä päätöksenteko-oikeuden synnytyksen aikana pääosin itsellään tai kohtelemalla synnyttäjää avuttomana ja kykenemättömänä tekemään päätöksiä. Kielteiseen synnytyskokemukseen liittyy kokemus hallinnan menettämisestä tai sen puuttumisesta.

Asiakastyytyväisyys on yksi tärkeimmistä laatukriteereistä terveydenhuollossa. Hyvän synnytyksen hoidon tarjoamisen tulisi olla synonyymi hyvän synnytyskokemuksen tarjoamiselle. Tärkeimpiä myönteistä synnytyskokemusta edistäviä tekijöitä ovat tuen saaminen hoitohenkilökunnalta, laadukas vuorovaikutussuhde hoitohenkilökunnan kanssa, mahdollisuus osallistua hoitoa koskevaan päätöksentekoon ja odotukset myönteisesti ylittävä kokemus. Tunnelataus synnytyskokemuksesta säilyy naisen mielessä vuosia tunnesisältönsä voimakkuuden vuoksi.

Tiedonsaanti, etukäteen toimintatavoista sopiminen, kätilön sekä puolison läsnäolo, yksilöllinen ja rohkaiseva suhtautuminen synnyttäjään, tämän mielipiteiden huomioinen ja synnyttäjän mahdollisuus keskustella kätilön kanssa lisäävät myös synnyttäjän kokemaa itsemääräämisoikeutta.

Myös kunnioittava kohtelu lisäsi tutkimuksissa synnyttäjän tyytyväisyyttä synnytykseen kokemuksena. Epäystävällinen kätilö koettiin synnytyskokemusta häiritsevänä. Kun kätilö käytti asiantuntijan valtaansa, kokivat synnyttäjät olevansa kätilön armoilla. On uskomatonta, että terveydenhuollon asiantuntijoissa saattaa yhä vielä olla kotimaisissa tutkimuksissakin kuvattuja kiukkuisia, synnyttäjälle tiuskivia tai murjottavia kätilöitä.

Tutkimuksissa synnyttäjän kehon tai itsetunnon huomiotta jättämiseen liittyivät kätilön kovakouraiset ja nöyryyttävät tutkimukset, itseluottamusta murentava puhe synnyttäjälle tai vaatimus paikallaan tai hiljaa olemisesta. Selällään synnyttäminen sai synnyttäjän tuntemaan itsensä alistetuksi ja avuttomaksi. Kovakouraisesti tehdyt sisätutkimukset rikkovat synnyttäjän kehon eheyttä ja hallintaa, loukkaavat naiseutta ja ovat alentavia.

Asiantuntijan varma ja taitava toiminta edistää synnyttäjän hallinnantunnetta, samoin hyvä ja riittävä tiedonsaanti, päätöksentekoon osallistuminen ja riittävä kivunlievitys. Ammattilaisten rauhallinen toiminta ja kohtelu lisäsivät synnytyksessä koettua kiireettömyyttä ja antoivat synnyttäjälle uskoa tilanteen hallittavuudesta ja selviytymisestä. Tukeakseen synnyttäjää selviytymään synnytyksestä mahdollisimman hyvin kätilön on tunnistettava pelkoa lisäävät toimenpiteet ja piirteet niin hoidossa kuin omassa käytöksessäänkin. Näitä pelkoja on pyrittävä lievittämään.

Suomalaistutkimuksessa erittäin merkittäviksi tekijöiksi osoittautui synnytystä hoitavien ammattilaisten kannustaminen ja rohkaisu. Kannustamiseksi koettiin pieni kosketus, kädenpuristus, hyväksyvä katse tai sana; ne voimaannuttivat synnyttäjää. Synnyttäjän itseluottamusta rakentava puhe tarkoittaa hoitohenkilöstön myönteisiä luonnehdintoja synnyttäjästä itsestään, synnytyksestä ja siitä suoriutumisesta. Tutkimuksen mukaan synnyttäjän yksilöllisyyden ja yksityisyyden huomioimisessa koettiin olevan parantamisen varaa.

Synnytyskokemuksen tärkeyttä ei huomioida yhteiskunnassamme riittävästi. Synnyttäjien odotetaan olevan tyytyväisiä lapsen syntymiseen elävänä. Synnyttäjän kokemusten merkityksellisyyden huomiotta jättäminen johtaa liian usein traumaattisiin muistoihin positiivisten, voimaannuttavien muistojen sijasta.

Kätilöt tekevät työtä poliittisessa ympäristössä, jossa heidän täytyy selvitä kasvavasta työmäärästä ja tasapainottaa kätilötyön erityisosaamisensa lääketieteellisen protokollan kanssa. Synnyttäjät eivät aina saa haluamaansa hoitoa, vaan hoitoa, jota kätilöt on rohkaistu työyhteisöissä tarjoamaan. Sensitiivistä kätilötyötä on mahdollista toteuttaa, kun ymmärretään naisen roolin, medikalisaation ja teknologian yhteensovittamisen rajapinnat.

Sheila Kitzinger on sanonut, että tapamme synnyttää on poliittinen kysymys: siinä on kyse jokanaisen oikeudesta synnyttää vapaudessa ja rakastavassa ympäristössä. Aila Miettinen on puolestaan lausunut: ”Äitiyshuoltomme olisi jo aika muuttua holhoavasta ja kontrolloivasta asennoitumisesta aktivoivaksi, rohkaisevaksi ja itsenäisyyttä tukevaksi järjestelmäksi”.

Outi Helasterä

Lähde:

Karppanen, Outi – Kesäläinen, Susanna: Hyvä syntymä, hyvä synnytyskokemus. Kätilötyön interventioiden ja muiden tekijöiden yhteys synnytyskokemukseen, 2011. Alkuperäinen tutkimus: https://www.theseus.fi/handle/10024/26173

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *